Tietäjillä on aina, poikkeuksetta ajateltu olevan yliluonnollisia voimia, olivat ne sitten konkreettisia sairaiden parantamisia ja "taikatemppuja" tai henkien esiin manaamisia ja Tuonelassa seikkailemista. Näin ollen tietäjä ei ole vain joku heppu joka on valittu juhlaa vetämään.

Olin vain kuvitellut että perustatte uskonne kansanrunouteen. Kiinnittäisin taas huomiota aiemmin mainitsemaani poikkeukseen verrattuna (tietämiini) kansanrunoihin. Vaikka Väinämöisen (jne.) nimien alkuperä voi tuntua jostain epäolennaiselta, en silti ymmärrä miksi se pitää tietentahtoen muuttaa. On tosin mahdollista että olette "kääntäneet" runonne jostain minulle tuntemattomasta versiosta, missä tapauksessa pahoittelen sekaantumistani.
SKVR
Tuossa on muuten yksi hyvä versio maailman synnystä, voitte vaikka pätkäistä siitä sen kohdan jonka haluatte jos Sampo-runo ei sovi makuunne. En ymmärrä miksei, kun se mitä ilmeisimmin on maailman synnyn yhteyteen ajateltu, huomattavasti useammin kuin Iro-runo.

Noh, tässä tämän kertainen panokseni keskusteluun, onnea hankkeelle .

Muokkasin ainoastaan sen verran, että sain syötettyä ko. pätkän Trokeemankeliin. Tulos: "331 riviä, joista 107 (32 %) virheellisiä". Ei ihan Arhippa Perttusen tasoa.

Muoks: Koska tämä nyt tuntuu edelleen epäselvältä, tosiaankin sitten kaivoin pohjarunot esiin. Iro-neidosta: klik, klik, klik, klik, klik. Suuresta Munauksesta: klik, klik, klik, klik.

Luonnos ei sisällä jumalluetteloa, kylläkin esimerkkejä suomalaisen perinteen tuntemista jumalista.

Olen pahoillani, jos mielesi tekisi hirveästi osallistua, mutta tämä kuvaus ei täsmää yhteen oman uskosi kanssa. Toivoisin kuitenkin, että et ottaisi henkilökohtaisena loukkauksena sitä, jos esimerkiksi minun uskoni yksityiskohdat ovat erilaisia kuin sinun.

Pessimisti yllättyy aina iloisesti!

Onnittelut, Ranys, Malitsu, Ajopuu ym. puuhahenkilöt! Luonnos on sangen vakuuttava.

Olen samaa mieltä siitä - ja eri mieltä kuin Alho - että karsia ei enää voi. Byrokraatit kaipaavat niitä yksilöityjä juttuja (vakiintuneiden yms. ohella), ja luonnos on jo tällaisenaan niin yleispätevä ja ympäripyöreä ettei vähemmän yksilöity enää yksinkertaisesti menisi läpi: koherenssi puuttuisi.

Kalevalakieli on toimiva termi, koska on olemassa kaksikin Kalevalan sanakirjaa. Kalevalakieli on äänne- ja kieliopiltaan suomea mutta sanastoltaan isolta osin karjalaa - eräänlainen runollinen pseudosekakieli siis. Oli nerokasta väsätä uskontunnustus kalevalakielellä - sen kalevalamitallinen "epäpuhtaus" ei varmastikaan useimpia häiritse (ei minua ainakaan). Onhan tarkoituskin olla virallinen "tuoteseloste" eikä autenttinen runoustaidonnäyte.

Tietäjä on myös toimiva nimitys - ilmeisesti joidenkuiden mielestä saappaat ovat liian isot koska Väiski oli tietäjä iänikuinen. Mutta kun kyseessä on riitinsuorittaja, ei parempaakaan nimeä yksinkertaisesti ole tarjolla. Pappi? Liian kristillisesti assosioituva. Noita? Kantauralilainen, mutta liian demonisesti/wiccalaisesti latautunut. Tietäjä on sekä tuttu, ymmärrettävä että kuvaava nimitys riitinsuorittajalle, eikä sillä ole taakkanaan negatiivisia mielleyhtymiä.

Hyvä että epärehellisyys-jupakka selvisi: Ajopuun ensimmäinen viesti ymmärtyi kieltämättä aika raadollisesti, mutta viimeisin selvennys oli erinomainen.

Jos minä joskus kokisin tarvitsevani uskonnollisen yhdyskunnan saamia etuisuuksia (oma kalmisto?), saatan hyvinkin harkita yrittäväni liittyä Karhun Kansaan, tai Sotkanpoikiin tai Sudenpentuihin.

No en tietenkään ota, eihän tässä siitä ole kyse. Teksti on minusta yllättävänkin hyvä. Se olisi pienillä muutoksilla lähellä ideaalia. Tämän takia ehdotin muutaman henkilökohtaisen tulkinnan poistamista; käytännössä siis periaatteellista ortopraksian korostamista ja ortodoksian välttelyä niin pitkälle kuin mahdollista. Tämä olisi mielestäni kaikkien etu. Mutta jos Jaskakin on sitä mieltä, että byrokraatit sellaisia yksityiskohtia vaativat, niin olkoon. Tietäjä-nimityksestä olen edelleen täsmälleen samaa mieltä kuin Lievo.

Minä harkitsen osallistumista, mutta kohdallani kyse ei ole niinkään tekstin yksityiskohdista vaan siitä, onko ajatus tunnustuksellisten papereiden allekirjoittamisesta ja kuulumisesta viralliseen uskonnolliseen yhteiskuntaan yhteensopiva maailmankuvani kanssa.

Jaska, muistuta että halaan, jos tavataan. Pientä rohkaisua tässä aina välillä tartteekin. Toivottavasti saadaan ihmisiä riittävästi kasaan ja rekisteröinti läpi, että sullakin on sitten tarpeen mahdollisesti iskiessä niihin etuisuuksiin mahdollisuus.

Alho, kiitos selvennyksestä, ja mukava tietää, että tämä juttu on kunnossa. Toisinaan mulle tulee teksteistäsi varsin jyrkkä kuva, etenkin verrattuna siihen, miten rauhallinen kaveri olet luonnossa. Vika saattaa olla täysin lukijassakin.

Totuus on, että tällä hetkellä kukaan ei tiedä, miten monta senttimetriä opinkappaleita kulttuuriministeriö vaatii. Muut rekisteröidyt uskonnot ovat nimittäin luonnostaan pohjautuneet juuri opillisuuteen, eivätkä muihin tekijöihin kuten me. Läpi on kyllä joskus luikahtanut näinkin epämääräistä kamaa, mutta koska meitä todennäköisesti pidetään joko a) larppaajina tai b) uusnatseina, olisi melkoisen typerää ottaa riski toistamalla wiccojen moka tietoisesti.

Ymmärrän hyvin, että osalle porukkaa paperimuotoinen rajailu jo itsessään on liian kova pala ja muistuttaa lammasmaisesta paimenen perässä juoksentelusta. Tämä heille suotakoon, ja siksi meillä tulee joka tapauksessa säilyä väljemmin määritelty yhdistys, vaikka suomenuskoisia yhdyskuntia putkahtaisi joka varpaalle. Itselläni meni melkoinen tovi jo pelkästään Taivikseen liittymisessä tai ylipäänsä yhteisen nimityksen "suomenuskoinen" hyväksymisessä. Jokin lienee muuttunut, sillä nyt suhtaudun kaavakkeiden täyttelyyn puhtaasti välineenä, jolla voi saavuttaa paikan yhteiskunnassa ja joka itsessään ei herätä minussa sen kummempia tunteita. Vähän kuten Kelan lomakkeisiin tuhertamalla voi saada opintotukea, vaikka valmistumisajankohdan arvioiminen tuntuisikin höntiltä ja periaatteessa vastustaisi ihmisten kutsumista numerosarjoilla.

Tuosta tietäjäjutusta vielä sen verran selvennystä, että tarkoituksena ei ollut sinällään keksiä nimitystä rituaalin vetäjälle, vaan nyky-yhteiskuntaan soveltuvaa kuvausta tietäjälle. Perinteessä hyvin merkittävää tietäjyyttä olisi sääli nakata täysin yli laidan, joten tuntui tuntui järkevältä selittää tehtävä tilannesidonnaisesti - että henkilö on tietäjä silloin, kun hän suorittaa noita Lievon yliluonnollisiksi kuvaamia toimia eikä enää ladatessaan bussikorttia. Käsittelimme Kuopiossa asioita täysin siinä järjestyksessä, kun ne mieleen tulivat, ja puhtaaksikirjoitusvaiheessa minä sitten ryhmittelin ne mielestäni loogisiksi kappaleiksi, kenties tuossa kohtaa hiukan epäonnistuneesti, vaikka muut paperin oikeaksi todistivatkin.

Jos totuuden ystävät ovat saaneet rekisteröityä oman yhdistyksensä ,niin kyllä karhunkansa yhdistyksellä pitää olla hyvät mahdollisuudet
rekisteröityä. toivottavasti nimien keruu on tuottanut tulosta , paljonkohan heitä on ilmoitautunut jäseneksi .

En elättelisi toiveita sen perusteella, minkälaisia hakemuksia muut ovat saaneet läpi. Meidän on keskityttävä vain omaan hakemukseemme ja viilattava se sellaiseen kuntoon, että mahdollinen hylkääminen voi olla seurausta vain täydestä ja törkeästä virkamiesmielivallasta. Aika monien ihmisten silmissä (varsinkin sellaisten, jotka eivät ole koskaan tunteneet yhtään suomenuskoista tai muutakaan pakanaa) olemme kuitenkin vain menninkäisiin ja tonttuihin uskovia hörhöjä, joilla ei ole uskontonsa perusteeksi muuta kuin jotain naurettavia vanhan kansan sepustuksia, ja se saattaa vielä aiheuttaa ilkeän yllätyksen hakuprosessin aikana. Anteeksi tämä pessimismiryöppy, mutta Suomen ainoat monijumalaiset rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat taitavat olla hindulaisia, ellen nyt ole tuota väestörekisterikeskuksen sivuilta löytyvää listaa tulkinnut aivan väärin. Hindulaisuus on iso maailmanuskonto, joten sen yhdyskuntia opetusministeriöllä ei ole pokkaa tai haluakaan torpata. Murskaava enemmistö listalta löytyvistä yhdyskunnista on kuitenkin kristinuskoisia tai islamilaisia.

Tämä ei tarkoita, etten uskoisi onnistumismahdollisuuksiimme, mutta pilvissä ei pidä ruveta leijumaan sen perusteella, että esimerkiksi Totuuden ystävätkin on onnistunut. Heidän hakemuksensa nyt kuitenkin voi tulkita niin, että siinä on kyse yksijumalaisuudesta, ja silloin ei ilmeisesti ole väliä silläkään, että "jokainen luo jumalsuhteensa itse" ja itse uskonnon sisältöä ei ihmeemmin määritellä.

Muuten, paljonko tämä rekisteröitymis-prosessi maksaa? Ja eikö uskonnollisten yhdyskuntien pidä maksaa verojakin? Miten olette nämä aikoneet hoitaa?

Ajopuu, tosiasiat eivät ole pessimismiä. Ja Totuuden ystävistä kannattaa huomata, että rekisteröinti on tosiaan tapahtunut 50-luvulla.


Ei ja ei.

Arvaan, että olet kuullut ohimennen termin "yhteisövero" ja päätellyt sen olevan jotain, jota uskonnolliset yhdyskunnat maksavat valtiolle. Itse asiassa se on päinvastoin jotain, jota yritykset ja muut voittoa tuottavat yhteisöt islamilaista pizzerianpitäjää myöten maksavat valtionkirkolle. Uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena ei saa olla voitontavoittelu (vaikka nimeltä mainitsemattomat tahot tätä onnistuneesti kiertävätkin), joten tyhjästä on paha maksaa tuloveroja, mutta esimerkiksi myyntituloista menee tietysti arvonlisävero normaaliin tapaan. Luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on erikoisoikeus kantaa jäsenmaksunsa veroina, muilla ei. Sen sijaan kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus ostaa viiniä ehtoolliskäyttöön verottomasti (Jippii!), ja ne välttyvät varainsiirtoverolta. Yleisesti ottaen uskonnollisia yhdyskuntia kannattaa ajatella yhdistysten alalajina, samoin kuin vaikkapa puolueita, eli ellei muuta erikseen ole haluttu säätää, niitä koskevat samat säännöt kuin yhdistyksiä.

Uskonnonvapauslaki
Tuloverolaki
Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä

Lievo, tässä vaiheessa alkaisi olla rakentavaa, jos Alhon lailla avaisit hiukan omia vaikuttimiasi hyökkäävähkön tuntuiselle tenttaamiselle. Ei kai sinulle ole noin merkittävää se, mihin toiset ihmiset haluavat rahansa lykätä?

--
Muoks: viimeisen linkin vaihtaminen osuvampaan.

No, ensinnäkin olen toki kiinnostunut ajatuksesta suomenuskon virallistamisesta (vaikken tällä hetkellä "Karhun Kansaan" liittymisestä), ja toiseksi olen kiinnostunut siitä minkälaisen kuvan Karhun Kansa antaa ihmisille yleensä suomenuskosta, (ainoana) järjestäytyneenä s-u yhdyskuntana se tulee tietenkin olemaan merkittävässä asemassa siinä mitä "muut" ajattelevat meistä. Lisäksi oletan että myös muissa hiitolalaisissa on niitä jotka ajattelevat esim. "tietäjä-kysymyksestä" samoin kuin minä joten ajattelin että tämän asian julki-tuominen voisi olla teille myös eduksi. Hyökkäävä taas olen omasta mielestäni ollut vain muistuttaessani tietäjän määritelmästä alkuperäisessä merkityksessään, jonka mielestäni olette ymmärtäneet(/käytätte) väärin.
Raha-asioista kysyin vain koska oletin että ilmoituksenne olla keräämättä jäsenmaksuja olisi ristiriidassa vero-lainsäädännön kanssa, missä tosin olin väärässä kuten juuri kerroit.

Oletatko kenties myös, että olemme jotenkin lähdössä torvea toitotellen julistamaan, että tässä tulevat nyt ne aidot oikeat suomenuskoiset? Väärässä olisit nimittäin siinäkin. Tietenkään me emme aio mahdollisissa julkisissa yhteyksissä edustaa muita kuin Karhun Kansan jäseniä, ja teemme asianlaidan myös selväksi. Olemme alusta asti kyllä tiedostaneet sen, että osa suomenuskoisista on asioista sen verran eri mieltä kanssamme, että ei mukaan lähde. Kiitos kuitenkin huolenpidosta, olisihan ollut aivan mahdollista, että tällainenkin asia olisi jäänyt meiltä oivaltamatta.




Aha. Minun mielestäni sinä olet väärässä. Mennäänkö poimimaan tämän väittelytaidon riemuvoiton runsasta satoa yhdessä?

Ihan oikeasti nyt hei. Suomenuskon rekisteröiminen ei ole ikinä missään yhteyksissä mahdollista, jos jokaisesta tällaisesta asiasta pitää vallita yksimielisyys. Siinä vaiheessa me voisimme jokainen kaivaa sen oman poteromme ja aloittaa päättymättömän asemasodan oikeiden sanojen oikeista käyttöyhteyksistä ja pilkkujen paikoista. Jos tästä tietäjä-sanan käytöstä nyt pitäisi kuitenkin vielä yksi puheenvuoro käyttää, sanoisin näin: "alkuperäinen" tietäjä on menneen maailman ilmiö, ja sen kaltaista ihmistä tuskin enää ilmaantuu ainakaan Suomeen ihan vähään aikaan. Sana kuitenkin on edelleen käyttökelpoinen, ja varmasti sen merkityssisältö on aiemminkin historian saatossa muuttunut. En suhtaudu tähän asiaan mitenkään fanaattisesti, koko tietäjän voi minun puolestani tiputtaa hakemuksesta pois jos se uhkaa muodostua kynnyskysymykseksi. Jollain nimellä rituaalin johtajaa on silti kutsuttava. Miksi emme ottaisi uuteen käyttöön sanaa, joka on jo periaatteessa ajautunut historian lehdille? Ei se ole menneiden tietäjien halventamista, vaan osoitus siitä, että me haluamme tavalla tai toisella herättää heidän tietonsa ja perintönsä jälleen eloon. Sen on alettava jostain.

Ehkä asian voisi ilmaista jotenkin "uskonnollisen toimituksen ajan seremonian suorittaja toimii tietäjän asemassa yhteisön tälle myöntämin valtuuksin" -tyyppisesti? Tällöin ei jääne epäselväksi ettei tietäjällä tässä tarkoiteta tietäjänä pidettyä "ammattihenkilöä" tai henkilökultin kohdetta, vaan kyseessä on oikeastaan tilannesidonnainen arvonimi ja että tuo asema on voimassa vain toimituksen ajan.

Alkuperäiseen aiheeseen liittyen, huhuilen minäkin täältä puskista.

Eli kannatan rekisteröitymistä/ pyrkimystä jo siksi, että se herättää laajempaa yleistä keskustelua ns. omissa piireissä kuin myöhemmin ehkä yhteiskunnallisellakin tasolla tässä kristillisen toimintakäytännön monopolisoimassa länsimaisessa hapatuksessa.

Konsensus "opinkappaleista tms." ei aina välttämättä liene pahasta mikäli rekisteröityminen uskonnolliseksi yhteiskunnaksi tuo selkeästi kaivattuja/tarvittuja vaihtoehtoja mm. vihkimisen ja hautauksen suhteen.
Tokihan valat voi vannoa tuolla maistraatissa kuten allekirjoittanut, mutta hautuupuoleen haluaisin kernaasti muitakin vaihtoehtoja kuin tuhkaus ja kirkkomaa tai ruumiinsa luovuttaminen lääketieteelliseen tutkimukseen.

Sitäpaitsi arvostan toimeliaisuutta ja rohkeutta ajaa arvokkaaksi kokemaansa asiaa. Vähemmistö uskontoihin liittyvä asennemuutos on hidasta tiedotustyötä.

Tsemppivä

Tosiaan, tämä pessimisti on oikeinkin myönteisesti yllättynyt ja allekirjoittaa tuon tekstin. Yksityiskohdista voidaan vääntää loputtomiin, mutta perusajatus on oikein hyvä. Ei, jokainen yksityiskohta tekstissä ei kuvaa tarkasti minun uskonnonharjoittamistani (olen viettänyt vuotuisjuhlat kotonani enkä teidän kanssanne , Karhu ei ole minulle se tärkein eläin jne). Mutta tekstiä lukiessani minulle tuli sellainen olo että tässä kuvataan asioita selvästi yleisluontoisemmin. Ei minulla ole mitään sellaisia asioita vastaan että vuotuisjuhlien viettäminen porukassa on hieno homma ja että Karhu on tärkeä?
Jos jumalia on tekstissä mainittava nimeltä byrokraattien iloksi, tuo tekstistä välittyvä esimerkinomaisuus on minusta se paras tapa. Siitä välittyy myös se että jumalia on paljon. Siinä ei oteta kantaa siihen mitä jumalat metafyysisesti ottaen ovat, tuleeko jokaisen jäsenen palvoa kaikkia ja uskoa kaikkiin jne. Tämä on hyvä.

Niin, ja minusta rehellisyys on eri asia kuin tökeröys. Rehellisyys, kuten muutkin hyveet on käytännön elämässä tasapainotettava muiden hyveiden kanssa. Rehellisyys on erittäin tärkeä hyve, mutta se ei ole ainoa tärkeä hyve. Käytännöllinen ja toimiva määritelmä omalla kohdallani on, että en valehtele suoraan. Mutta jos minulla on siihen hyvät perusteet, voin tarvittaessa vaieta tai johtaa vastapuolta harhaan retorisilla tempuilla. Rehellisyyden ihanne vaatii tällaisissa tapauksissa että olen tilanteessa mahdollisimman suora (siis niin etten vaaranna jotakin ko. tilanteessa vielä tärkeämpää hyvää). Rehellisyys siis vaatii sitä että ihminen pyrkii toteuttamaan sitä kaikissa tilanteissa mahdollisimman hyvin- järki taas vaatii sitä että joskus on tehtävä kompromisseja muiden hyveiden kanssa. "Tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelu taas on ihan eri asia, koska siinä muuten pahaa toimintaa perustellaan jaloilla päämäärillä. Erona on se että tällöin pyritään nimen omaan siihen päämäärään, ei tasapainottamaan toiminta oikein eri hyveiden välillä.

Tietäjä-sanan käytöstä olen samoilla linjoilla Alhon kanssa. Minusta se sana kuuluu vain oikeille tietäjille eikä sen merkitystä tulisi muuttaa. Miksei riitinjohtajaa voisi nimittää yksinkertaisesti riitinjohtajaksi? Sehän on oikein kuvaava ja aivan kunnioittava nimitys. Kyllä me varmasti aikanaan tietäjiäkin saamme, jos onni on myötä ja Jumalat suovat.