Synty on jonkun asian myyttinen alkuperä itämerensuomalaisessa mytologiassa. Synnyt ovat olleet tärkeä osa muinaista maailmankuvaa. Alkuperän ja menneiden vaiheiden uskottiin olevan olennainen osa kaikkia asioita. Uskottiin, että alkuperän tuntemisen avulla asioita saatettiin tuntea ja hallita. Tämä olkoon ketju kaikille syntyrunoihin liittyvälle kuten syntyjen tulkinnoille tai yleisemmälle keskustelulle syntyrunouden merkityksestä

Ajatuksia raudan synnystä

Kerrotaan, että kerran Ukko hieroi ylisessä käsiään. Tästä syntyi kolme luonnotarta. Rauta syntyi näiden neitojen rinnoissa. Yksi lypsi mustan maidon, toinen valkean, kolmas punaisen; näistä syntyivät erityyppiset raudat. Raudat valuivat maahan, mutta maan pinnalla tuli karkotti raudat suohon. Raudat säilyivät suossa kauan, kunnes karhu ja susi vaelsivat suolla. Niiden jalanjäljistä rautaruostetta nousi pintaan.

Seppä Ilmori löysi raudan. Rautaa pelotti joutua taas tulen kanssa tekemisiin, mutta Ilmori tyynnytteli sitä ja sanoi, että se saa tulessa entistä upeamman muodon. Rauta vietiin sepän pajalle ja sulatettiin. Rauta alkoi rukoilla päästäkseen pois tulesta. Ilmori vaati rautaa vannomaan, ettei se koskaan vuodata verta, vaan syö vain kiveä ja puuta, jos tulesta pääsee. Rauta vannoi. Ilmarinen työsti raudan esineiksi. Lopuksi hän karkaisi raudan upottamalla sen lipeään. Katkerasta lipeäkylvystä rauta kuitenkin suuttui. Siitä lähtien rauta on vuodattanut verta.

Kun raudan aiheuttamia haavoja sitten hoidettiin, muistutettiin rautaa sen alkuperästä ja ihmiskunnan kanssa tekemästään valasta: "Miksi veistit veljeäsi, hakkasit emosi lasta?" Rauta olisi voinut purra ihmislihan sijaan puuta tai syödä kiven sydäntä. Raudalle muistutettiin, että se ei ollut vielä mitään maatessaan maitona emonsa rinnoissa, ei kovin korea suosta nostettaessa, sepän pajassa seisoessaan. Vasta ihminen, seppä, antoi tulen avulla raudalle kauniin muodon ja sopivan tehtävän. Ihminen havaitsi luonnottarien synnyttämän lapsen, otti sen mukaansa ja jalosti ihmisen palvelijaksi.



Raudan synty heijastelee ihmiskunnan suhdetta luontoon, aseisiin ja tavallaan kaikkeen teknologiaan. Ihminen saa teknologiansa raaka-aineet luonnottarien rinnoista, jonka jälkeen hän jalostaa nuo aineet palvelemaan itseään. Ihminen antaa suon pohjassa ja maaperässä piileville raaka-aineille korean muodon ja tarkoituksen, mutta ihmisen suhde luomuksiinsa on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Ihmisen keksinnöt päätyvät aiheuttamaan tuhoa ihmiskunnalle. Tuli on tästä hyvä esimerkki; tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Rauta pelkää aluksi tulta, jonka ihminen on alistanut valtaansa aiemmin. Vain tulella avulla ihminen pystyy kesyttämään raudan palvelijakseen. Teknologinen kehitys on alkanut.

Raudan keksiminen mahdollista tehokkaammat aseet - ja tuhoisammat sodat. Rauta syö itselleen elämän antanutta ihmissukua yhtä mieluisasti kuin mitä tahansa muutakin tässä maailmasta.

Tämä tuo mieleen Kullervon miekan kuuluisat sanat:

Miks'en söisi mielelläni,
Söisi syylistä lihoa
Viallista verta joisi?
Syön lihoa syyttömänki
Juon verta viattomanki.

Raudan synty on synnyistä yksi kiinnostavimpia ja muutenkin synyjen parissa ja niiden merkityksiä oppimalla kuluu helposti tovi jos toinenkin.

Pistoksen synty

Alkuajan päätteeksi kun maailmanpuu, iso tammi, kaadettiin heitettiin lastut mereen, jotta niistä ei voitaisi valmistaa aseita. Lastut kuitenkin ajelehtivat Pohjolaan, jossa ne keräsi talteen veljekset Rujo, Rampa ja Perisokea, jotka veistivät lastuista kolme nuolta.
Ensimmäinen nuoli ammuttiin maaemään, joka meinasi haljeta nuolesta. Tätä nuolta ei takaisin kaivattaisi. Toinen nuoli ammuttiin taivaankanteen, joka meinasi romahtaa nuolesta. Tätäkään nuolta ei takaisin perittäisi. Kolmas nuoli, joka oli kaikkein vihaisin, ammuttiin rautaiseen vuoreen, josta se kimposikin takaisin ja osui ihmiseen. Tästä lähtien maailmassa on nuolia lennellyt sairastuttaen ja jopa tappaen ihmisiä.
Pistokseen sairastunutta hoitava haluaa periä tämän kolmannen nuolen takaisin ja palauttaa sen takaisin ampujalleen. Pistosnuolia ei alunperin tarkoitettu osuvan ihmiseen, joten ne toimivat tarkoitustaan vastaan.

Tuo tuolta perittänehen,
ihosta imehnis-raukan,
vaimon kantaman ihosta."

Mikä on nuolen syvempi merkitys? Sekö, että jossain vaiheessa nuoli osuu jokaiseen kuolettavasti, vai sekö, mitä noidannuoli vain yksinkertaisesti on, eli kivulias ja kovaa kiusaa tekevä sairaus? Pistoksen alkuperä on myös ollut Louhen yhdeksässä lapsessa, eli miten 9 sairauden synty ja pistoksen synty sulautuvat yhteen?
Vuori, johon kolmas nuoli ammutaan, on maata ja taivaankanttakin kovempi ja rautaisempi, eli onko kyseessä maailmanvuori? Mitä muita merkkejä maailmanvuoresta on säilynyt Suomen mytologiassa?

Olen sitä mieltä, että Ison tammen tarina kuvaa vuodenkiertoa, valon ja pimeyden vaihtelua. Iso tammi syntyy keskikesällä vuoden valoisimpaan aikaan. Tammi kasvaa, kunnes talvipäivänseisauksena se on langettanut pimeyden koko maailmaan. Tällöin puu kaadetaan ja valo tekee taas paluun.

Iso tammi on vuodenkierron kuva, joten mielestäni lastutkin liittyvät jotenkin vuodenkiertoon, ajan kulumiseen. Ehkä ilmassa sinkoilevat pistosnuolet kuvaavat sairauksien ja kuoleman syntyä; kaikkien elävien alttiutta sairastua ja kuolla. Jokaiseen ihmiseenkin osuu lopulta kohtalon nuoli. Vain maailman koossa pitävä maailmanvuori kestää kaiken. Ensimmäisen nuolen osuma oli kuitenkin vahinko, jota ei ollut ihmiselle tarkoitettu, joten tietäjä voi poistaa sairauden muistuttamalla pistosta sen alkuperästä.

---

Kissan synty

Halliparran hautelama
Nänä Neittä pää jänistä
Muu ruumis suven sukua
Jalat muuramen sukua
Kynnet kyytä kiermihia
Häntä kärmeheen kähyä.

Eräässä SKVR:stä puuttuvassa(?) synnyssä kissa yhdistetään hiiteen. Hiisihän tarkoitti uhrilehtoa. Kristinuskon tulon jälkeen nimi muutettiin tarkoittamaan demonia, tai jopa itse paholaista. Ehkä siis hiiden ja kissan yhteys viittaa eläimen melko tuoreeseen kesyttämiseen ja pinnan alla ja päälläkin näkyvään villiin luontoon. Hiisi voi merkitä myös noituutta ja magiaa, joihin kissa on myös yhdistetty. Kissan ruumiin pitäminen "suven [suden] sukuna" taas kertoo siitä, että kissa on petoeläin. Neidon mainitseminen kertoo kissan yhteydestä naisiin.

Olemukseltaan feminiininä ja salaperäisenä yöeläimenä kissa sopisi hyvin pimeyttä, naiseutta, salattua tietoa ja seksuaalisuutta kuvastavan Pohjolan symboliksi.

Kissa??

Aika nuori tulokas-ja vieraslaji suomessa? Mutta kuis olis Ilves, vanha ja mystinen alkuperäinen kissapetomme?

No se on vähän miten lajin nuoruuden määrittelee. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan kesykissoja oli jo 9500 vuotta sitten Kyproksella. Sieltä ne levisivät pohjoisempaan Eurooppaan kuten Britanniaan ja Venäjälle. Skandinaavit hankkivat kissoja kauppareittien varrelta hiirenpyydystäjiksi ja lemmikkeiksi. Kissa esiintyy usein skandinaavisesssa mytologiassa. Varmasti kissa on siis ollut rautakaudella tuttu Pohjanlahden toisellakin puolella.

Kristityllä ajalla kissat yhdistettiin noituuteen ja paholaiseen (hiiteen) ja tätä kautta vanhaan uskoon. Kissoja tapettiin laumoittain vainoissa, erityisesti kulkutautiepidemioiden aikoihin. Tätä naisellista ja petoeläimellistä kissan olemusta syntyrunokin mielestäni kuvaa.

Ilveksen syntyä en ole vielä löytänyt, mutta todennäköisesti sellainenkin on säilynyt.

Missä vaiheessa SKVR:n kokoaminen on? Muistaisin lukeneeni eri paikoista että se olisi jo valmis tai vielä vaiheessaan.

Hevostahan on myös yhdistetty Hiiteen:
http://dbgw.finlit.fi/skvr/showtext.pht ... textPart2=
"Oletko sinä tehty tietäjiltä,
pantu pahoilta paaen-soutajilta,
vejetty veestä, manattu maasta,
kiihotettu kirkkomaasta?
5 Lähe hiisi hiihtämähän,
paha henki paahtamahan;
ota Hiijestä hyvä hevonen,
vaarasta valittu varsa,
tunturista tulikavioa,
10 jolla sinä hiihät Hiijen maita,
Lemmon maita leuhottelet.
Mene sitten siihen maahan,
Joss' ei papit paita päällä
eikä messumiehet meuhasta,
15 sinne tikkateille ja ruunanraiskioille.
Ota sitten kokolta kaurittimet,
haukalta haavottimet..."

Muistelisin lukeneeni hevosen myös syntyneen Hiidestä, vaikken tähän hätään sellaista runoa löytänytkään.

Wikipedian mukaan..

Epäilen, että jotain syntyjä puuttuu vielä, koska löysin hiidestä puhuvan kissan synnyn englanninkielisestä lähteestä, jonka alkuperäistä vastinetta en löydä SKVR:stä vaikka kokeilen mitä sanoja.

The Origin of the Cat
I know of the cat's origin–the incubation of Greybeard.
The cat was gotten on a stove–as a girls' nose,
a hare's head, a tail of "Hiisi's Plait of Hair," claws of a viper, a tail of snake's venom
Feet of cloudberries, the rest of its body is of the wolf's race.
(FLS Vol. I 1890, 30)

Tuo aikaisemmassa viestissäni ollut kissan synty on löytämistäni kissarunoista lähimpänä em. syntyä.


Se on tässä. Hevonen syntyy hiidestä ja vuoresta. Symboliikka jää epäselväksi. Esitän teorian, joka taitaa mennä luokkaan "mitä olet poltellut viime aikoina":

Suomalais-ugrilaisissa myyteissä hevonen ja hirvi rinnastetaan usein toisiinsa. Aurinkohirven myytti on laajalle levinnyt. Aurinkohirven metsästyksellä viitataan tiettyihin tähtitaivaan liikkeisiin. Myytissä hiihtäjä metsästää hirveä. Ei ole siis kaukaa haettua, että Lemminkäisen hiiden hirven hiihdäntä olisi aurinkohirven tarun variaatio. Tätä metsästystä on kuvattu muun muassa karjalaisissa kalliopiirroksissa. Näin hiiden hevonen (hiiden hirvi) olisi kirjaimellisesti kalliossa.

Löysin halliparran kissan synnyn loitsurunokirjasta.

Kyllä tiän kissan synnyn,
Halliparran hauteleman:
Kissa on saatu kiukoalla,
Nenä neittä, pää jänistä,
Häntä Hiien palmikkoa,
Kynnet kyitä käärmehiä,
Jalat muita muuramia,
Muu ruumis suen sukua.

Tässä rautaharjan hevosen synty kokonaisuudessaan.

Hiiest' on hevosen synty,
Vuoresta valion varsan,
Tuli-uksessa tuvassa,
Rautaharjassa pajassa,
Pää sen on kivestä pantu,
Kaviot kalliosta,
Sääret rauasta rakettu,
Teräksestä selkä tehty.

Pellavan synty

Eräänä kesänä raivosi suuri tulipalo. Tuli poltti maita ja soita. Suurimman suon selällä oli tuiman tunturi. Tunturin laella oli kaksi kantosta ja kolmea koivua. Paikalle saapuivat sisarukset Sotkottaret, jotka kaivoivat kantosten lomasta, koivujen juurten alta. Maan kätköstä löytyi pellavan siemen.

Kerran sitten kuoli musta ruuna, vaipui valkea hevonen nurmelle nimettömälle, maalle tuntemattomalle. Hevosen ruumis poltettiin ja nurmi kynnettiin hevosen luilla. Palosta syntyi tuhkaa. Siemen kylvettiin tuhkaan. Eräänä kesäisenä yönä maasta kasvoi pellavan taimi.



Unenomaisen synnyn eräissä versioissa poltetaan vanha vene "korvalla tulisen kosken". Runoissa puhutaan tulesta ja polttamisesta, siemenen löytämisestä ja aina pellavan taimi kasvaa yön aikana. Tuli ja tuhka viittaa tietysti kaskeen. Pellavasta on jälkiä rautakauden alusta. Ehkä löytäminen ja yön aikana kasvaminen kuvaavat miten ihminen vahingossa "löysi" pellavan ja sai sen kasvamaan.

On huomionarvoista, että siemen löytyy kolmen koivun juurista, siis maailmanpuun juurista, alisesta. Eräissä versioissa puhutaan tuossa yhteydessä "Tuonen tuokan kätköstä". Veneen polttaminen viittaa tietenkin polttohautaukseen. Valkea hevonenkin kuolee. Joskus poltetaan "akka". Pellavan synty on Manalla, vainajien tuhkassa.

Hyvin vakuuttava teoria, mutta koen että asia saattaisi olla toisinkin. Aloitan selostuksen alusta, ja haluan muistuttaa, että olen suhteellisen nuori, joten toivoisin hellää kohtelua arvostelun suhteen. Korjatkaa jos olette eri mieltä

Aloin tuossa jokunen aika sitten miettimään raudan syntytarinaa ja kertomusta Joukahaisen ja Väinämöisen kohtaamisesta sekä Joukahaisen kostosta. Rauta kaatui taivaista, pilven reunalta, nuorten Luonnotarten nisistä maitona suohon. Suo=vesielementti? Muistettakoon myös, mihin Väinämöinen lauloi nuoren pojannulikan (maito nuoren iän symbolina?), Joukahaisen. Tämän jälkeen rauta nostettiin suosta, joissakin toisinnoissa Ilmarisen, joissakin Kimmon toimesta (Kukkuloitten jumala/haltia?). Rauta vietiin sepän pajalle, missä se tungettiin tuleen. Tulen väen painostamana rauta joutui tekemään vaikean valansa, olla veistämättä emonsa lasta. Nyt on syytä muistaa/kertoa kaksi hyvin tärkeää asiaa;
1. Useissa toisinnoissa Joukahaisen kostosta viitataan Väinämöisen ja Joukahaisen sukulaisuuteen:
Lappalainen kyytösilmä
P[iti] viikoist[a] v[ihoa]
P[äällä] v[anhan] V[äinämöisen];
Sulitti tulista nuolta.
5 Mistä jänne saatane?
Hivuksista Hiien neien.
Siinä kulu kuusi vuotta,
Selo seiht[emän] k[eseä],
Ynnä hän yheksän vuotta.
10 Jo läksi Väin[ämöinen]
Sini hirvellä selässä.
Veti jousen jouahutti
Pään päällä Väin[ämöi]sen.
Emo kielti, [vaimo käski]:
15 "Elä ammu Väin[ämöis]tä,
Väinö on tätisi poika!"
Myös veneen veistosta kertovissa runoissa viitataan sukulaisuuteen, vieläkin läheisempään. Seuraavassa runossa on kerrottu sekä Väinämöisen synty sekä Veneenveisto. Kerätty vuonna 1846 Korpiselältä:
Iri neito, impi neito,
K[apu] n[eito] k[aunokainen]
Piti iäistä pyhyttä,
Aian k[aiken] oikeutta:
5 Ei syönyt lehmän maitoa
Häkkilöillä hypittyä,
Ei syönyt kanan munia
Kukerikun polkemia.
Kirku marjanen mä'ellä,
10 Puol[ukkainen] k[ankahalla]:
"Tules, n[eiti], poim[imahan],
Tin[arinta riipimähän],
Vyö[vaski valitsemahan]!"
Iri n[eito], impi n[eito],
15 K[apu] n[eito] k[aunokainen]
Otti marj[asen] m[äeltä],
Puol [ukkaisen] k[ankahalta],
Tuonpa huulilleh pani,
Huulilleh, kielel[leh],
20 Vatsahan vajottelih⌈en⌉;
Tuosta kohuksi kohustu,
Paxux panettelih⌈en⌉,
Lih[avax] l[iittelihen].
Akat kuita arvelevi,
25 Neitiset netelilöitä.
Synty 3 poikalasta.
Iri neito, i[mpi] n[eito]
Etsi lapsen ristiätä.
Tuli ukko ristimäh,
30 Tinakanta kastamah;
Kysypi ukko emolta:
"Ku on vanhin synnynnältä,
Olkah vanha Väin[ämöinen];
Ku on keskimäinen s[ynnynnältä],
35 Se on seppo I[lmarinen],
Tak[oja] i'än ik[uinen];
K[u on] nuorin s[ynnynnältä],
Se on nuori Jouk[ahainen]."
Saipa lapset ristityx.
40Virkki v[anha] V[äinämöinen]:
"Hoi työ veljet veikkuoiset,
Saakaame veno brujatki,
Laatikkaa v[eno] vesille,
6 laitainen kubluxut;
45 Se on kaunis kannannalta,
Ku on k[aunis] katsonnalta!"
Saatih veno br[ujatki],
Laaittih laiva merell,
6 l[aitainen] k[ubluxut].
2. Tulen synnystä kerrottaessa yleisimmin joko Ilmarinen tai Ukko, Ilmarisen yksi muoto, lyö miekallansa tulta. Näin saamme Ilmarisen yhdistettyä tuleen sen luojana ja herrana. Väinämöinen taas yhdistetään veteen yleisesti, jolloin Joukahaiselle jää enää rautaelementti.
Nyt muistakaamme tämä sukulaisuus, ja miettikäämme, mitä joukahainen ehdotti ennen suohon laulantaansa Väinämöiselle: miekkamittelöä. Eli jos oletamme Ilmarisen toimivan tulielementtinä, Joukahaisen ollessa raudan roolissa, näyttää siltä että vanhemman veljen arvovallalla Ilmarinen nuhteli Joukahaista moisesta menosta ja pani tämän vannomaan väkivallasta pidättymistä oman suvun kesken. Mutta rauta piti karkaista. Ilmarinen valitsi pitkään sopivia aineksia karkaisuvesiin (väinämöisen kytkös vesielementtiin) saaden ne lopulta sopivan metisiksi (Väinämöisen suostutteleminen/lepytteleminen?). Kuitenkin herhiläinen, Hiiden lintu pilasi karkaisuvedet "madon mustilla mujuilla". Merkitsisikö tämä Väinämöisen katkeroitumista tai ilkikurisuutta? Niin tai näin, jahka rauta eli Joukahainen karkaistiin (kohtaaminen Väinämöisen kanssa), tämä raivostui "rauta raivoksi rupesi", ja rikkoi valansa. Toisin sanoen alkoi pidellä suin sukuaan. Ja tämä ilmenisi siis Väinämöisen ampumisesta, jossa useaan otteeseen todetaan, miten "Käet kieldi ambumasta, Sormet suoniset ebäsi", eli luonne taisteli vastaan vältellen oman suvun vahingoittamista, vihan lopulta lyödessä ylitse Joukahaisen.

Voin hyvin olla väärässäkin, mutta tällaiseen tulokseen päättelyni johti

Ei hullumpia ajatuksia Kannuksenpyörältä. Jos Väinämöinen vesi ja Ilmarinen ilma ja tuli (tuli nousee ylös, katoaa ilmaan), niin Joukahaisen elementiksi sopisi rauta, joka tuli viimeisenä ihmisten tietoisuuteen, aivan kuten Joukahainen on nuorin jumalista. Rauta edustaa joutuvaa teknologista kehitystä, joka on ihmisen kannalta yhtä ristiriitaista kuin Joukahainenkin. Rauta, teknologia, palvelee ihmiskuntaa, mutta päätyy lopulta pettämään sen, ampumaan Väinämöisen mereen. Teknologinen kehitys vahingoittaa myös väistämättä luontoa, se perustuu joukahaismaiseen faktojen hallitsemiseen, mutta kokonaisvaltainen ymmärrys, viisaus synnyistä syvistä, puuttuu.

Sanoi vanha Väinämöinen:
"Lapsen tieto, naisen muisti,
ei ole partasuun urohon
eikä miehen naisekkahan!
Sano syntyjä syviä,
asioita ainoisia!"

Herää kuitenkin kysymys, miksi raudan synnyssä mainitaan nimeltä Ilmarinen, mutta ei muita jumalia, jos heitä kuitenkin tarkoitetaan?

Raudasta tuli mieleen Unto Salon maininta siitä, että tieto raudan valmistusprosessi oli rautakaudella viimeisintä teknologista tietämystä, mutta samalla rautaan ja raudan takomiseen liittyi mystisiä ja uskonnollisia elementtejä. On vaikea aliarvioida sitä seikkaa, että nykyisin vallitseva rationalistinen ja materialistinen maailmanselitys on ollut vallitsevassa asemassa länsimaissa vasta parisataa vuotta. Aikaisempi kokonaisvaltainen maailmankuva ei erotellut ihmisen sisäistä ja ulkoista maailmaa, mikrokosmosta ja makrokosmosta. Taivaankannen liikkeet saattoivat kertoa kohtalon ja ihmistä ympäröivät luonnonelementit - tai väet - olivat yhteydessä ihmisen sisäiseen sielulliseen maailmaan. Seppä ymmärsi maagisen raudan alkuperän ja sielun ja sen vaikutukset ihmisen sieluun. Sepän onkin täytynyt olla arvostettu ja pyhä mies, eräänlainen profeetta.

Ja tämä on muuten näkynyt vielä edellisen vuosisadan lopussa. Seppä oli (ainakin kuuleman mukaan) sen verran kunnioitettu mies, että iltaa istuttaessakin tuotiin oluttuoppi ensimmäisenä takojamestarille
Tuli muuten tässä mieleeni vielä, että jos Ilmarinen Joukahaista nuhteli ja vannotti, niin olisikohan oikeaoppista yhdistää Ilmarisen Ukko-persoonan pitämät taivaiset käräjät tähän tapahtumaan? Runoissahan kerrotaan että tuli olisi syntynyt nimenomaan taivaissa, Ukon/Ilmarisen/Väinämöisen läimäistessä miekallaan (joista Väinämöisen osuus aivan varmasti uusinta kerronnallista kerrostumaa) esille tulikipunan. Eli jos oletamme, niinkuin useimmissa runoissa, että maailma syntyi Väinämöisen vavahduttaessa sotkanpesän päällystämää polveaan ja sitten ruvenneen hommiin, jota ennen Väinö suistui Joukahaisen toimesta mereen, koko raudan syntytarina (malmin suostanostamista lukuunottamatta) olisikin tapahtunut taivaankannen likellä, tai jossain muualla ylhäällä. Eli kyseessä olisikin ennen maailman alkua tapahtuneet jumalten väliset jutut?
Kertokaa jos haksahdan, heittelen vaan sitämukaa kuin noita ajatuksia tulee päähän

Joitakin loitsurunoja sekä syntyjä on Lönnrot kerännyt autenttisina yhteen opukseensa... Itse olen sen kirjastossa nähnyt, siellä taisi olla niin suden kuin tulenkin synty. Pitää vielä tarkistaa sen kirjan nimi...

Millä perusteella Väinämöisen osuus tulen synnyssä olisi uusinta kerrostumaa? Ymmärtääkseni Väinämöinen osallistuu tulen syntyyn mutta avustajan roolissa, alkutulen iskee aina Ukko-Ilmori. Unto Salon mukaan tulen synty on ikivanha, ehkä kivikaudelle palautuva kertomus siitä, miten Ukko-Ilmori iskee tai ampuu alkutulen pimeän ja kaoottisen alkumeren yllä. Tuli tulee taivaasta salamana, mistä syystä salamakuviota selässään kantavat käärmeet yhdistyvät myyttisessä sielunmaisemassa Ukko-Ilmoriin.

Kirjoitin toisessa ketjussa: