It is currently Fri Jul 03, 2009 05:10


Username:   Password:  

All times are UTC + 2 hours [ DST ]

Jump to:  

Recent announcment
Hiitolaan on avattu kauppapaikka
Etusivu uudistunut
UKK: Hiitolan usein kysytyt kysymykset

Latest members
Username Joined
Ahma 25 Jun
Metsamies 24 Jun
Kehrä 24 Jun
Metto 23 Jun
Cyreni 21 Jun
sofia 16 Jun
siina 15 Jun
Ikiuninen 14 Jun

Search



advanced search

Random member
Julian

Join:02.12.2008
Posts:1
Occupation:Novice Jeweller
Location:California

Welcome
Tervetuloa Hiitolaan! Hiitola on sitoutumaton ja kaikille avoin keskustelufoorumi, jonka aiheena on itämerensuomalainen mytologia ja muinaisusko, sekä näihin kietoutuva henkinen, kielellinen ja aineellinen perinne.

Recent topic
Maa ja perinne Suomenusko Events

Kitkatuli
Viimeisin viesti Thu Jun 25, 2009 03:21.

Nahan parkitseminen
Viimeisin viesti Thu Jun 25, 2009 03:12.

Kiviesineet
Viimeisin viesti Thu Jun 25, 2009 03:12.

Rukouksia ja loitsuja
Viimeisin viesti Thu Jul 02, 2009 23:06.

Sauna
Viimeisin viesti Thu Jul 02, 2009 19:57.

Jumalten merkit
Viimeisin viesti Mon Jun 29, 2009 11:28.

Ukonpäivän viettoa 24.-26.7. Suovulla
Viimeisin viesti Tue Jun 30, 2009 21:48.

Kainua 2009
Viimeisin viesti Wed Jun 24, 2009 15:21.

Taivaannaulan karhujuhla heinäkuussa
Viimeisin viesti Wed Jun 24, 2009 00:49.

Latest news

Ukonpäivän viettoa 24.-26.7. Suovulla

Poster: ranyselada Tue Jun 30, 2009 21:48

Kuopion lähistöllä on alue nimeltä Suovu. Järjestän Taivaannaulan Kuopion paikallistapahtumana Ukonpäivän viikonlopun siellä. Kaikki ovat tervetulleita, läheltä ja kaukaa!

Paikka ei valitettavasti ole varattavissa, joten jos siellä on kovin ruuhkaisaa, siirrymme suosiolla Suovun toiselle laavupaikalle. Ensisijaisessa paikassa on laavu, keittokatos, nuotiopaikkoja, puucee ja paljon järvenrantaa. Seutu on kaunista ja rauhallista. Toissijaisessa paikassa on iso laavu, joenrantaa ja puucee. Molemmat paikat ovat ehkä 30-40 kilometriä Kuopiosta.

Tapahtuma on maksuton, joten ainoat kulut, jotka koituvat, ovat matka- ja ruokakulut. Majoitus tapahtuu omissa teltoissa (laavussakin voinee
nukkua, jos kovasti tykkää hyttyäisistä) ja ruoka kokataan nuotiolla tai kaasukeittimellä. Paikalletulijoiden kesken voidaan sopia ruokajärjestelyistä, ettei kaikkien tarvitse roudata mukanaan kaikkea. Ainakin yksi teltta voidaan järjestää lainaan, jos tulijoilla ei ole omia, makuupussit ja makuualusta kuitenkin kannattaa tuoda omat. Minulla on auto, joten voin jokusen kyyditä paikalle.

Paikalla järjestetään pienimuotoisia juhlallisuuksia ukonpäivän kunniaksi.

Jos olet kiinnostunut osallistumaan, ilmoita asiasta osoitteeseen ranyselada@gmail.com.

Views: 17  •  Comments: 0  •  Write comments Top

Kitkatuli

Poster: Ota Thu Jun 25, 2009 03:21

Aihe on tavattoman laaja... Kerrottakoon, että kitkatulimenetelmiä on useita; mm. käsiporaus, jousiporaus, tulisaha, tuliaura jne. Perinteinen suomalainen tapa on tuliaura - menetelmistä eräs vaikeimmista! Itse olen tehnyt kitkatulia käsiporausmenetelmällä, sekä ehkä hieman erikoisesti pumppuporalla. Käsiporamenetelmä on kuitenkin ollut yksi laajimmalle levinneistä tavoista, kaiketi yksinkertaisuutensa vuoksi. Kaikki mitä tarvitaan on porakeppi ja aluspuu, sekä ensisytytysmateriaali. Ja tietenkin tietoa sekä kokemusta. (Tässä kohtaa täytyy antaa kunnia alan suomalaisesta pioneerityöstä Tuukka Kumpulaiselle, joka on kitkatuliasioita minullekin opettanut.)

Alla niin sanottuja linnunpesiä kitkatulen sytyttämistä varten. Ideana on tiputtaa poraamalla aikaansaatu hehku pesään, joka sen jälkeen puhalletaan ilmiliekkeihin. Palavalla rullalla sytytetään varsinainen nuotio.

Image

Sisällä kuivattua saniaista.

Image

Onko muilla hiitolalaisilla kokemuksia kitkatulesta? Isöäitini sanoi, että kitkatuli on pyhempi kuin muu tuli, ja mm. hänen isänsä käytti jotain kitkamenetelmää (tarina ei kerro mitä) tehdessään eri yhteyksissä ns. ensitulia.

Views: 39  •  Comments: 0  •  Write comments Top

Kansanparannus ja kansanparantajat

Poster: Alho Thu Jun 25, 2009 01:58

Kansanparannus on sangen kiehto aihe. Tässä pieni alustus aiheeseen. Tiedän, että joillakin hiitolalaisilla on oikeita kansanparantajia suvussaan, joten olisi mielenkiintoista kuulla heistä, vaikka sitten yksittäisiä parannustapoja, tarinoita tai sen sellaisia. Haluaisin nykyisin välttää liian ”teologisia” tai teoreettisia keskusteluita, joten kertokaa vaan ihmeessä vaikka aiheeseen liittyvistä omista kokemuksista, jos sellaisia on.

Ja huomio: ”kansanparannus” tarkoittaa tässä yhteydessä tietysti vanhaa, suomalaisen perinteen kansanparannusta, ei mitään moderneja reikihoitoja(!). ;)


Image

Kansanparantajat

Kansanparantaja oli arvostettu ja tärkeä henkilö oman yhteisönsä keskuudessa. Parantaja oli usein samalla tietäjä. Tietäjä oli aina poikkeusyksilö, jota pelättiin ja kunnioitettiin. Tietäjä oli yhteisönsä henkinen johtaja. Hänen apuunsa käännyttiin, jos jokin asia horjutti yhteisön normaalia elämänmenoa. Tietäjän viisautta ja tietoja arvostettiin, ja hänellä oli usein selvännäkijän kykyjä. Tietäjältä kysyttiin neuvoa monissa asioissa aina avioitumisesta maakauppoihin asti. Parantaja oppi taitonsa itse tai sai ne vanhemmalta taitajalta. Parantajien itseoppimat keinot olivat usein vaistonvaraisia kokemusperäisiä menetelmiä, mutta niiden ”logiikka” oli sidoksissa ihmisen myytilliseen maailmankuvaan. Usein parannustaito periytyi suvussa. Vanhempi parantaja opetti tietonsa ja taitonsa valitsemalleen sukulaiselleen, esimerkiksi lapselleen. Erään uskomuksen mukaan hammas suussa syntynyt lapsi oli erityisen hyvä omaksumaan opit, sillä hän kantoi tietäjän sielua. Myös muu kuin sukulainen saattoi tulla kuuluisan tietäjän luo oppia hakemaan. Oppi voitiin ostaa esimerkiksi viinaryypyllä. Lapin noitia arvostettiin, ja heidän luokse tultiin pitkienkin matkojen takaa oppia hakemaan.

Varsinkin ”vähäisemmissä” kansanparantajissa oli eri alojen ”spesialisteja”. Oli kuppareita, suoneniskijöitä, hierojia, nikamien niksauttajia, rohdoilla ja yrteillä parantajia, verenseisauttajia ja niin edelleen. Kansanparannuksen tutkija Olavi Räsänen jakaa parantajat neljään ryhmään:

- ekstaatikot eli hurmoshenkiset noidat, jotka vaipuivat transsiin parannuksen aikana
- verbalistit eli sanalla parantajat, joiden parannusvoima oli sanoissa ja loitsuissa
- herbalistit, jotka paransivat yrteillä ja rohdoilla
- teknikot, jotka paransivat käsillään, eivätkä käyttäneet lainkaan loitsuja tai taikoja.

Viimeksi mainittuja olivat esimerkiksi hierojat, kupparit ja niksauttelijat. Jaottelu on tietysti viitteellinen ja etenkin mahtavat parantajat hallitsivat usein monenlaisia taitoja. Tässä kirjoituksessa käsitellään lähinnä parannuskeinoja, joihin liittyy taikuutta ja yliluonnollisia sekä myytillisiä elementtejä.

Jane Tuovisen mukaan parantajaksi aikovan olennainen luonteenomaisuus oli halu auttaa lähimmäistään. Rehellisten ja asiansa osaavien kansanparantajien jalanjäljissä kulki kuitenkin ns. puoskareita ja huijareita, joiden parannustaidot saattoivat olla olemattomat. Kansanparantajan ja puoskarin eron voisi sanoa olleen siinä, että puoskari ei välittänyt potilaastaan, vaan hänen toimintaansa ohjasi raha. Parantajan arvostus ei riippunut pelkästään hänen parannuskyvyistään vaan myös parantajan asemasta yhteisössä. Elämäntavoiltaan rehti ja kunnollinen parantaja oli arvostetumpi kuin juoppo maankiertäjä. Toisaalta kuuluisille ja mahtaville tietäjille sallittiin Tuovisen mukaan vähän paheitakin. Vähäisempiä parantajia kuten kuppareita ja hierojia saatettiin kuitenkin ivata ankarasti heidän vähemmän mairittelevista luonteenpiirteistään ja elämäntavoistaan. Parantajien joukossa oli sekä ammattilaisia, että niitä, jotka tekivät parannustyötään muun työn ohella. Lisäksi oli kylästä toiseen kiertäviä parantajia. Kiertävät parantajat eivät useimmiten pyytäneet työstään suuria palkkioita. Useille riitti ruokapalkka ja yösija talosta. Lisäksi kiertolaisparantajille saatettiin lahjoittaa rahaa, kangasta, vuotia jne. Kun tieto kiertävän parantajan saapumisesta levisi kylään, kaikki lähiseudun asukkaat ilmaantuivat usein hänen luokseen hoidattamaan vaivojaan.

Uskonpuhdistuksen levitessä Suomeen alkoi myös taistelu yliluonnollista kansanparannusta vastaan. Luterilainen kirkko alkoi vähitellen pitää kaikkia kansanparantajia paholaisen liittolaisina. Varsinaiset noitavainot Suomessa keskittyvät 1600-luvulla, jolloin Tuovisen mukaan 50–60 henkeä tuomittiin noituudesta kuolemaan, yli puolet heistä Pohjanmaalla. Tyypillisen noidan ja parantajan kohtalon koki muuan parantaja nimeltä Eerikki Puujumala, joka kierteli 1600-luvulla Varsinais-Suomessa. Kerrotaan, että Eerikki pystyi nostattamaan ja parantamaan tauteja. Lopulta Eerikki vangittiin ja häntä syytettiin muun muassa siitä, että hän oli noitunut tyrän erääseen talonpoikaan. Syytetty kertoi, että hänen parannustaitonsa ovat vain suvun ja perintöä ja hän sanoi käyttävänsä apunaan parannuksessa vain ilmaa. Eerikki Puujumala tuomittiin käräjillä kuolemaan.

Esimerkki 1800-luvun noidasta on Kurun korvessa asunut tietäjä-Matti, eli oikealta nimeltään Matti Haaru. Matin suku eli 1600–1700-luvuilla Kurun erämaassa lähes eristyksissä muusta maailmasta. Ei siis ihme, että vanha tieto säilyi suvussa. Samalla erämaan siimeksessä eläminen herkisti ihmiset luonnon väkien ymmärtämiseen. 1800-luvulla vaikuttanut Haarun Matti oli parantaja ja selvännäkijä, noidaksikin sanottu. Monen apua hakeneen kyläläisen tauti jäi mäelle. Kerrotaan, että Matti loihti taudit puutikkuihin, joita hän kätki kuusen kuoren väliin yhdessä rohtojensa kanssa. Ennen kuolemaansa Matti manasi, että joka hänen kuusensa kaataa, se saa päällensä kaikki siihen kätketyt taudit. Matin kuusi seisoo yhä ylväästi paikallaan Kurussa.

Noitia ei vainoilla saatu hävitetty kansan keskuudesta. Suomen maaseudulla eli vielä 1960-luvulle asti yksittäisiä kansanparantajia, joita voidaan hyvin kutsua noidiksi tai tietäjiksi. Jane Tuovinen kirjoittaa kirjassaan Tietäjistä kuppareihin. Kansanparannuksesta ja parantajista Suomessa erään myöhäisen tietäjäsuvun vaiheista:

Quote:
Valtimolainen Pekka Tuovinen (1892-1961) oli pelätty noita ja tietäjä, josta ei Valtimolla uskallettu edes ääneen puhua. Pekka Tuovinen oli suurehkon talon isäntä ja hän oli jo ulkonäöltään pelottava. Suuri, kulmikas ja tuimannäköinen miehenjärkäle. Häntä voisi sanoa todellisten intomiesten ja šamaanien viimeiseksi jälkeläiseksi, joka parantaessaan etsi taudin syytä ja aiheuttajaa eräänlaisessa hurmostilassa. Silloin hänen silmänsä pyörivät verestävinä päässä, suusta pursui vaahtoa ja koko mies vapisi ja vavahteli kuin horkassa ja loitsujen sanat tulivat hänen suustaan mahtavina karjahduksina. Sellaista velhoa katsellessa ja kuunnellessa moni varmasti parani jo pelkästä säikähdyksestä.

Pekka eli kirkonkirjojen mukaan Pietari Tuovinen oli vanhaa velhosukua. Hänen isoisänsä Nurmeksen Kynsiniemessä asunut Petter Tuovinen oli saanut mahtinsa lappalaiselta. Petter Tuovisen poika Antti Tuovinen, Pekan isä, ei kuitenkaan saanut tietojaan omalta isältään, vaan kasvatusisältään ja vaariltaan Juuso Tietäväiseltä. Antti Tuovinen muutti sittemmin Nurmeksesta Valtimolle ja tuli siellä pian kuuluisaksi tietäjäksi. Hän osasi parantaa sekä ihmisiä että elämiä, seisauttaa veren ja lumota käärmeet. Hänen luonaan kävi paljon avunhakijoita ja monet häneltä myös avun saivat. Ukon sanottiin olevan liitossa itse rajapirun kanssa.

Kun Antti Tuovisen luo tuli avunhakija, hän ei aluksi ollut huomaavinaankaan tulijaa eikä kuulevinaan tämän asiaa. Ukko vain istui sängyn laidalla ja läpsytteli jalkojaan lattiaan ja sanaakaan sanomatta lähti sitten tuvasta pajaan. Hän viipyi aikansa ja palasi lopulta muassaan rohdot avunhakijalle. Kiitosta ei tietäjälle saanut sanoa eikä liioin rahaa antaa, sillä silloin rohdot eivät enää olisi tepsineet.

Antti Tuovisella oli kuusi poikaa ja neljä tytärtä, mutta parannuskonstinsa ja tietonsa hän opetti pojistaan vain Pekalle, joka eniten muistutti isäänsä. Pekka osasikin sitten isänsä tavoin parantaa ihmisiä ja eläimiä ja seisottaa veret. Jos ei seisottaminen muuten onnistunut, niin Pekka ryhtyi veren keittoon. Keitinvedellä hän voiteli haavaa ja se kuulemma oli aina tepsinyt. Monien loitsujen sanat Pekka Tuovisella oli myös hallussaan mm. käärmeen kutsuloitsu.

Myöhempinä aikoina tietäjät ja noidat väistyivät kuitenkin hiljakseen "tavallisten" kansanparantajien tieltä. Kansanparantajat saivat edelleen tietonsa vanhemmilta kansanparantajilta, mutta vanhan kansanuskon kadotessa yliluonnollisen rooli kansanparannuksessa heikkeni ja vain kasvilääkintätieto jäi elämään. 1900-luvun alussa elänyt viitasaarelainen Tahvo Pyörni oli tunnettu kasvilääkitsijä. Hän keitti muun muassa voikukan juuresta ja pihlajanmarjoista voiteita. Pyörni ei hoitanut sisätauteja, mutta saavutti hämmästyttäviä paranemisia verenmyrkytyksissä. Hän oli myös taitava eläinten lääkitsijä.

Taudit ja parantaminen

Vanha kansa käsitti taudit sielullisiksi olennoiksi, jotka pääsivät tunkeutumaan ihmisen sisimpään, mahdollisesti kohtalokkain seurauksin. Taudit oli synnyttänyt Loviatar, Tuonen musta ja sokea tyttö, jonka itätuuli saattoi tiineeksi. Taudit jaettiin panentatauteihin ja jumalantauteihin. Panentataudit olivat tauteja, jotka pahansuopa ihminen tai haltija oli sairastuneeseen lähettänyt. Oli tärkeää tietää, oliko ihmiseen tarttunut tauti panentatauti vai jumalantauti. Jumalantauti oli nimittäin kuolemaksi: siihen ei tunnettu parannuskeinoa tai tehoavaa loitsua. Panentataudit voitiin taas parantaa kansanparannuksen keinoin. Jumalantauteja pidettiin Jumalan lähettäminä, sellaisiksi katsottiin esimerkiksi rokkotaudit sekä taudit, jotka veivät ikäloput vanhukset hautaan. Jumalantaudit hyväksyttiin osana maailmaa ja kohtaloa. Panentataudit taas nähtiin pahan ilmauksina. Ne olivat kateiden tai muiden pahansuopien aiheuttamia, ja ryömivät ihmiseen soista, metsistä, kalmistoista, vesistä, tuulesta ja muista paikoista paikkahaltijoiden laittamina. Panentatauti voitiin panna ihmiseen manaamalla, kiroamalla, loihtimalla, "ampumalla" ja pahalla silmällä katsomalla. Ampumiseen viittaavat joidenkin tautien nimetkin kuten noidannuoli, ruttonuoli ja ammus. "Nuolien" myytillinen alkuperä on Ison tammen tarussa, jossa tammen oksa toi ikuisen onnen, latva ikuisen taian ja lehvä ikuisen lemmen. Tammen lastut kuitenkin ajelehtivat Pohjolaan, jossa niistä veistettiin nuolia.

Min on lastu lonkahteli,
Meren lieto liikutteli,
Pohjan penkeren peräh.
Tuli koira rautahammas,
Suolet vaskesta valettu,
Tuon kanto kavon kätehen,
Tuota kapo katselevi:
Tuosta noita nuolet saisi.


Asiaa voi ajatella niin, että maailmassa singahtelee Pohjolan nuolia, joiden iskiessä ihminen sairastuu. Kohtalonnuolilta suojauduttiin loitsuin, rukouksin ja muiden taikakeinojen avulla. Sairauksilta ja onnettomuuksilta suojasivat muun muassa rauta- ja teräesineet. Niillä voitiin ehkäistä varsinkin noidannuolia ja painajaisia, jos niitä kantoi mukanaan tai piti nukkuessa tyynynsä alla. Erilaisilla suojamerkeillä kuten viiskannalla ja hannunvaakunalla suojattiin taloa ja sen asukkaita pahoilta voimilta.

Tautia parannettaessa oli siis tärkeää saada tietoon taudin alkuperä. Varsinkin myöhempinä aikoina taudin syytä selvitettiin "viinasta katsomalla". Parantaja kaatoi loitsuin ja taikasanoin käsiteltyä alkoholia lasiin ja lasin pinnalle ilmestyi sitten taudin aiheuttajan kuva. Myös arpomista käytettiin taudin syytä etsittäessä. Arpomisvälineenä käytettiin esimerkiksi seulaa, joka oli täytetty erilaisilla esineillä. Parantaja esitti eri olettamuksia taudin alkuperästä ja seula pyörähti oikean olettamuksen kohdalla. Lapissa noidat käyttivät arvontapöytänä noitarumpua eli kannusta. Eräät suuret tietäjät pystyivät unessa näkemään taudin aiheuttajan.

Taudin alkuperä oli usein jokin väki. Maailmaan kuuluivat erilaiset väet, jotka saattoivat vihoissaan "tarttua" ihmiseen ja aiheuttaa tauteja. Tällaisia väkiä olivat esimerkiksi maan väki, veden väki, tuulen väki, veren väki ja kalman väki. Monesti taudin syynä oli säikähdys eli pelästys. Pelästyksellä on tarkoitettu äkillistä pelästymistä ja säikähtämistä, jolle ei välttämättä ole tiedetty luonnollista syytä. Pelästynyt ihminen herkistyi paikan haltijoille, jotka saattoivat jollain tapaa tarttua ihmiseen ja aiheuttaa hänelle sairauden. Säikähdyksestä saattoi seurata erilaisia tauteja: vatsatautia, kuumetta, kouristuksia ja jopa halvaantuminen. Samantapainen oli kohtaus, jonka saattoi saada, jos kohtasi yllättäen luonnonhengen. Tauti ilmeni äkillisenä pahoinvointina, puistatuksena, huimauksena, päänsärkynä tai vain äkillisenä väsymyskohtauksena.

Vihat oli yleisnimitys kaikille salaperäisten voimien aiheuttamille sairauksille. Puhuttiin muun muassa veden vihoista, jotka tulivat vedestä, kylmästä tulivat kylmän vihat, rauta-aseiden haavoissa polttelivat raudan vihat, ja niin edelleen. Puhuttiin myös kalmasta, jonka saattoi saada vainajille kuuluneista tai heidän yhteydessään olleista esineistä tai vedestä, jolla vainaja oli pesty. Vesikalman saattoi saada paikasta, johon joku oli hukkunut. Kalman väen lähettyvillä tuli olla hiljaa eikä hautausmaalla sopinut nauraa eikä juosta, sillä loukatut tai häirityt vainajat saattoivat vihastua loukkaajalleen. Vainajien kunnioitukseen kuului muitakin tapoja. Kuolleesta ei saanut puhua pahaa eikä heti sukulaisen kuoleman jälkeen käyttää punaisia vaatteita. Pahansuopa ihminen saattoi vahingoittaa kanssaihmistään käsittelemällä tietyllä tavalla jotakin hänelle kuulunutta ruumiinosaa (usein: hius, kynsi), vaatekappaletta tai eritettä. Esimerkiksi veden väen sai vaivaamaan vihamiestään sulkemalla tämän hiuksia jonkin esineen sisään ja heittämällä sen koskeen.

Painajainen oli kansanperinteen tuntema pahansuopa olento, joka nousi nukkuvan rinnan päälle, halvaannuttaen ja yrittäen jopa tukehduttaa tämän. Painajaisen ajateltiin kulkevan ketun, karhun tai vanhan naisen hahmossa. Se asettui nukkuvan ihmisen rinnan päälle levittäytyen niin, että se peitti nukkujan alleen. Sen painon alla ihminen ei voinut huutaa eikä liikahtaa. Painajaisen uskottiin tulevan siksi, että oli puhutellut tai ajatellut liiaksi vainajia. Sen estämiseksi pantiin päänalusen alle veitsi tai teräspala.

Mielisairauden syynä uskottiin monin paikoin olevan sairastuneeseen asettunut samasta taudista kärsineen sukulaisen sielu. Ajatus on johdonmukainen, sillä mielisairaudet usein suvuissa. Sairauteen kuollut saatettiin haudatessa asettaa ruumisarkkuun kasvoilleen, jotta sielu ei pääsisi ulos ruumiista eikä voisi hakeutua eloonjääneisiin. Tämä vihjaa siitä, että sairauden uskottiin olevan ihmisen henkisielussa eli löylyssä, joka liittyy hengittämiseen ja elämänvoimaan. Mielenkiintoista kyllä, menneinä aikoina ajateltiin melko yleisesti, etteivät isän sielulliset sairaudet periytyneet lapseen, vaan lapsi peri sairaudet aina äidiltään.

Tauteja parannettiin esineillä, sanoilla, saunalla ja voiteilla. Parantajina toimivat vanhaan aikaan tietäjät ja noidat, myöhemmin eritoten kasvilääkintään erikoistuneet kansanparantajat. Parantavina esineinä saatettiin käyttää esimerkiksi Raamattua (mustaa tai tavallista), vainajien luita ja hiuksia, karhunhampaita, käärmeenhampaita ja palaa ukkosen kaatamasta puusta. Periaatteena oli, että parantavan asian tai esineen tuli olla voimakkaampi kuin asian, josta tauti oli peräisin. Toisaalta noudatettiin periaatetta sama samalla eli samanlaista samanlaisella, similia similibus. Esimerkiksi paisetta parannettiin puunpahkalla, joka ulkomuodoltaan muistutti paisetta.

Parannuksessa käytettyjä sanoja olivat loitsut, syntysanat, rukoukset, manaukset ja parannussanat. Syntysanoilla osoitettiin taudille, että sen alku ja syy oli saatu selville. Uskottiin, että jos tiesi asian synnyn, niin pystyi hallitsemaan itse asiaa. Rukouksen tarkoituksena oli saada aikaan maaginen voima, joka pakottaisi tautihengen tottelemaan parantajaa. Manauksella ajettiin tauti ulos sairaasta, ja karkotettiin se kaukaiseen paikkaan kuten Kipumäen kipukiveen. Erään teorian mukaan kuppikivet olisivat manauksissa mainittuja kipukiviä joihin tauteja manattiin. Loitsuissa kutsutaan Kivutarta, Kipu-tyttöä tai Vammatarta viemään vaivat mukanaan.

Image

Parannussauna oli suosittu parannuskeino. Esimerkin oli antanut jo Väinämöinen, joka lämmitti ensimmäinen terveyssaunan avuksi Pohjolan lähettämiä tauteja vastaan. Parannussauna lämmitettiin ukkosen kaatamilla puilla. Myös pihlajapuulla kuumennetulla saunalla oli tavallista suurempi parannusvoima. Parannusvihta tehtiin usein lepästä, ja lehvät siihen saatettiin hakea jopa yhdeksästä eri puusta. Vihtominen aloitettiin päästä ja sitä jatkettiin jalkoihin ja näin tauti ajettiin pois kehosta. Päinvastainen menettely taas vei taudin sisemmälle ruumiiseen. Parantavan saunan löylyä sanottiin Väinämöisen hieksi ja Joukahaisen hengeksi (tai kyyneleksi).

Myös parantavilla voiteilla oli suuri merkitys kansanparannuksessa. Voiteeseen koottiin oikeat ainesosat ja voidetta valmistaessa lausuttiin loitsuja. Kuuluisin voiteella parannettu lienee Lemminkäisen, jonka emo herätti henkiin mehiläisen taivaasta tuomalla voiteella. Runoissa hoidetaan voiteilla myös Ilmarisen palovammoja. Eräs tärkeä ainesosa voiteissa ja hauteissa oli terva. Löylyn tapaan myös tervaa on sanottu Väinämöisen hieksi. Tervaa on käytetty hoitamaan ihosairauksia, vammoja, haavoja ja tulehduksia ja hävittämään täitä. Jopa irronneiden raajojen tynkiä on tervattu kuolion estämiseksi.

Eräs kansanparannuksen erikoistaito on verenseisautus, eli tapa seisauttaa verenvuoto haavasta. Verenseisautustaito on kulkenut suvuittain. Eräiden tietojen mukaan verenseisauttajia löytyy Suomesta vieläkin. Seisautussanoja on usein pidetty salaisina, sillä niiden on pelätty menettävän tehonsa julkistettaessa. Väinämöinen oli ensimmäisen tämänkin parannuskeinon käyttäjä. Kerrotaan, että Väinämöinen iski polveensa haavan venettä veistäessään. Rautaesineen aiheuttaman verenvuodon pysäyttämiseksi tarvittiin raudan syntysanat. Sen jälkeen rautaa herjattiin, luettiin verensulkusanat ja varmuudeksi vielä rukoussanat:

Piäty, veri, vuotamasta,
Hurme huppelehtamasta,
Päälleni päräjämästä,
Riuskumasta rinnoilleni,
Veri, seiso kuni seinä,
Asu, hurme, kuni aita,
Kuin miekka meressä seiso,
Saraheinä sammalessa,
Paasi pellon pientaressa,
Kivi koskessa kovassa!


Toinen erikoistaito oli vaikean synnytyksen lievittäminen. Menneinä aikoina pelko sekä lapsen että äidin hengen menetyksestä synnytyksessä oli hyvin todellinen pelko. Loitsuissa synnyttäjän avuksi kutsuttiin muun muassa Neitsyt Maariaa sekä Louhea, Pohjolan emäntää, joka synnytti sairaudet maailmaan. Myös Ukolta pyydettiin apua:

Mitä sille laulettanee,
Ja kuta sanottanehe,
Kuin tuleepi immin tuska,
Pakko neitosen paneepi;
Kuin kohtu kovaksi käypi,
Vatan täysi vaikiaksi?
Onkohan suvussa tässä,
Nykysessä nuorisessa,
Tämän puuton purkajata,
Tämän haitan halkajata,
Reittehin revittäjätä?
Oi Ukko yli jumala,
Vaari vanha taivahinen!
Tule tuota kahtomahan,
Likeltä tähystämähän,
Lunastamaan luotuasi...


Views: 55  •  Comments: 2  •  Write comments Top


Login
Username:


Password:


remember me
hide me


Who is online
Total:1

Registered:0
Hidden:0
Guest:1

Most users ever online was 39 on Fri Mar 21, 2008 09:41

Registered users: No registered users

Legend :: Administrators, Global moderators

cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group.
Designed by Vjacheslav Trushkin for Free Forums/DivisionCore.
Sivuston yläkuva, Yöviö

Management by Perkele